Freedom!

Hei taas, edellisesta blogitekstista on kulunut vain paiva, mutta paljon ehti tapahtua vuorokauden sisalla. Eilen illalla kun palasimme laivalle meille alettiin myyda trekkausta, jarvivaelluksia shikaralla ym. Gulzarin toimesta. Hinta viikon vaellukselle olisi ollut 50 000 rupiaa eli paalle 800 euroa, mika ei todellakaan ole kohtuullinen hinta taalla. Sanoimme kohteliaasti, etta ei kiitos mutta myyminen vain jatkui ja jatkui noin parin tunnin ajan. Gulzar vetosi meidan omatuntoon, etta meidan taytyy lahtea, jotta han saa perheensa elatettya. Sanottiin kuitenkin ei. Ilmapiiri alkoi kayda todella ahdistavaksi ja Gulzar & hanen aitinsa juttelivat meidan edessa kashmiriksi viittoillen meita. Kuulosti silta, etta meita haukutaan. Eivat suostuneet ymmartamaan ettei meilla ole rahaa edes heidan "student budgetiin", 15 000 kolmelta paivalta. No, lopulta homma taisi menna perille. Saimme myos selville, etta maksamme ylihintaa jo pelkasta majoituksesta. Meita alkoi illalla kyrsimaan sen verran, etta paatettiin lahtea mahdollisimman pian ja etsia toinen majapaikka. Tuntui silta, etta meita pidetaan vankeina silla itseksemme emme paasseet laivasta mihinkaan. Ongelma oli se, etta oltiin maksettu etukateen neljasta yosta eli maanantaihin asti. Olimme myos allekirjoittaneet sopimuksen, jonka mukaan meidan tulee pysya laivassa viikko. Omassa huoneessamme teimme suunnitelman: no more Mr. Nice Guy. Empaattiset ja ystavalliset Jelena ja Niklas ovat nyt historiaa. Otetaan kovat keinot kayttoon eli kaivetaan aseet laukuistamme. No ei kai, menitte lankaan! Eihan meilla edes ole pyssykoita. Sen sijaan paatettiin, etta lahdetaan sunnuntaina eli tanaan tai viimeistaan maanantaina, tulipa vastaan minkalaista kommenttia tahansa. Niinpa tana aamuna pakkasimme tavarat ja ilmoitimme, etta nyt me mennaan. Sita ei suostuttu ymmartamaan, ollaan tehty sopimuskin viikoksi. Siihen sanoimme, etta mikali ei paasta lahtemaan, ilmoitamme asiasta House Boat Owners' Associationille ja saatte huonon maineen: turisteja ei enaa tule. Se auttoi, nimet paperiin ja shikara tuli noutamaan meita. Gulzarin veli lahti meidan mukaan ja matkalla piti viela tsekata yksi laiva, jos vaikka haluttaisiin menna sinne yoksi. Ei haluttu. Nyt ollaan rannalla, vihdoinkin yksin. Seuraavaksi etsitaan halpa hotelli.

Yksi asia on viela sanottava Gulzarin veneesta: siella oli joskus majaillut Heikki-niminen mies Suomesta. Heikki oli 200-kiloinen jassikka, joka joi jatkuvasti kaljaa. Oisin Heikki kiipesi laivan katolle ja huusi olevansa Krishna. Kuulostaa suomalaiselta.

Nain taalla. Niklas voi jo paremmin, ainoastaan ripuli vaivaa ajoittain. Kyykkypaskankin han paasi kokemaan tanaan ensimmaista kertaa.