Kuunkierto kahden kultaisen kalan kuohuille

Makuuhuoneen lattialta kohoava vuori kasvaa kohisee. Sen sandaalien ja suojavoiteiden synnyttämät, pashminasta ja pellavasta punotut, hiilitablettien ja hyttysverkon henkiinherättämät rypyt ja varjot ovat ai niin kauniita. Vuorenhuipulla on Joutavuuksien jumala. Joka ilta me kapuamme ylös rinnettä, patikoimme mielen mutkittelevilla poluilla, läpi rehevän kasvuston, romanttisen kuvaston: soitamme huilua; pelaamme mangopalloa; koristelemme toisemme lootuksenkukilla ja banianviikunanlehdillä; kiipeilemme apinoiden perässä puihin; juoksemme korppikotkien varjojen alla; matkimme riikinkukon tanssia...

Eilen Jelena ompeli mekon. Niklas sovitti erilaisia turbaanimalleja.

Aamulla lähtö on lähempänä. Arjen ankeat askareet kuitenkin etäännyttävät seikkailun ennaltaelämisestä. Mahalaukussa myllertää ja ruokahalu Nuu Delia kohtaan yltyy darudetasolle. Jelena saa onneksi annoksen lavantautia ja hepatiittia. Pyhät tavut "om" & "nom" värähtelevät universumin täydelliseksi.