Monkey business

Sikkimista siirryttiin Darjeelingiin, teeviljelmien ja Tintti Tiibetissa -paitojen taplittamaan kaupunkiin. 45 astetta jyrkat kadut kuhisevat taydellisinta teekupillista ja tiibetilaista turkoosia tahyilevia turisteja. Teehuoneita ja turisti(rihkama)kauppoja onkin hur mycket. Joskus puodit kayttavat laittomasti suositun yrityksen nimea. Esimerkiksi 80-vuotiaalla Nathmull's-teeyrityksella on jaljittelijansa, joka kayttaa samaa perustamisvuotta ja logoa kuin alkuperainen. Asiaa kasitellaan oikeudessa, mutta intialainen byrokratia on kuulemma hyvin hidasta.

Keskiviikkona kavelimme amerikkalaisten lahjoittamaan Tibetan Refugee Self Help Centreen, joka aloitti olemassaolonsa jo vuonna 1959. Kompleksi sisaltaa mm. langankehrays- ja matonkudontaosastot, temppelin, orpokodin, vanhainkodin, kouluja, kasityokaupan ja pakolaiskeskuksen historiaa kasittelevan liikuttavan ja vihastuttavan valokuvanayttelyn. Tuotto menee tiibetilaisten pakolaisten hyvaksi.

Rankan kavelymatkan jalkeen palkitsimme itsemme bhutanilaisella Druk 11000 -oluella ja "rajasthanilaisella" mutta oikeasti puolalaisella Okocim Palone -nimisella nektarilla. Okocim oli pakattu addaa kasittelevaan sanomalehtijuttuun. Adda on intialaisten intellektuellien ajanvietetta. Se saattaa tarkoittaa milloin keskustelua kirjallisuudesta, milloin Scrabblen pelaamista. Jutun inspaamina paatimme mekin lahtea addailemaan Joey's Pubiin.

Torstaiaamu oli kulinaristinen unelma. Sangyssa nautittu continental style breakfast huuhtoutui alas Nathmullin teehuoneessa siemailluilla teilla. Tee ensin valittiin monesta eri vaihtoehdosta, jotka oli pantu esille kauniisiin purkkeihin. Lapuista kavi ilmi teetyyppi, satokausi (flush) ja laatu (regular-exotic). Sitten tee keitettiin ja kaadettiin hitaasti kuppeihin. Pannussa olevia turvonneita teenlehtia haistatettiin ja tuli sellainen out-of-one's-league-olo. "Hyva tuoksu, kieltamatta."

Kapusimme hindujen ja buddhalaisten yhteiselle pyhalle maelle, Observatory Hillille. Maella on muinoin ylpeillyt Dorjeling-luostari, josta Darjeeling on saanut nimensa. Luostari on ilmeisesti ollut seka hinduille etta buddhalaisille tarkoitettu, silla sen nimi (dorje - tiibetinbuddhalaisten timantti - ja ling - hindujen fallos) viittaa molempiin uskontoihin.　Nykyaan luostarin paikalle on pystytetty "luola", jossa palvotaan Shivan vihaista muotoa ja Buddhaa. Paasimme mukaan pujaan, jossa uhrattiin kultapunaisilla kankailla koristeltuja kookospahkinoita.

Luolan lahella oli varoituksia kenkia varastelevista apinoista. (Temppeliinkavijan kuuluu riisua kengat ja jattaa ne temppelin ulkopuolelle.) Makaki-apinat ovat tainneet tulla temppelialueelle jaadakseen. Niita on kaikkialla: roikkuvat rukouslipuista ja putoilevat puista. Koska apinat ovat Hanumanin perillisia, hindut pitavat niita pyhina olentoina. Siita johtuu myos niiden kuninkaallinen kohtelu. Ihmiset uhraavat niille banaaneita ja riisimakeisia, mutta tama ei suinkaan riita jumalallisille kadellisille. Ne varastelevat paitsi ruokaa, myos kaikkea muuta mita ihmiset kukkulalla kanniskelevat. Todistimme, miten iso urosmakaki nappasi napparasti eraan pojan kadessa heiluvan pussin, joka sisalsi riisimakeisia, suitsukkeita ja varikkaita nauhoja. Yksi apina tarttui Niklasta jalasta.

Illalla kaytiin leffassa. Elokuvan nimi on Raajneeti ja se kertoo intialaisesta politiikasta. Kielta ei alytty (hindi), mutta olihan siina kaahaavia autoja, roiskuvaa verta, pyssyn pauketta, suuria tunteita ja musiikkia. Yleisossa oli pienia lapsiakin, mutta eivat he vaikuttaneet kovin jarkyttyneilta. Ovat kai nahneet pahempaakin oikeassa elamassa.

Eilen kaveltiin Happy Valley Tea Estatelle, joka tuottaa teeta brittilaiselle Harrods-luksustavaratalolle. Tehtaan tyontekija esitteli meille teenvalmistuksen prosessia. Tehtaassa toimii perustamisvuonna 1854 asennettu koneisto, jossa teelehdet kuivuvat, kiertyvat, kayvat, hapettuvat ja pilkkoontuvat. Tee on valmista pakattavaksi kahdessakymmenessa tunnissa. Teeviljelman nimi on Happy Valley, mutta mahtavatko tyontekijat olla niin happyhappy: teenkeraajan paivapalkka on Rs62 eli vahan paalle euro. Englannissa heidan keraamansa tee myydaan superkalliilla hienostorouvien ja -herrojen tea partyihin. Hyvaa viljelmassa on kuitenkin se, etta sen tuottama tee on orgaanista.

Teeviljelmalla vierailun jalkeen Niklas jai juttusille vanhemman rouvan kanssa. Nainen, Kusum nimeltaan, pitaa kioskia tehtaan vieressa. Han kutsui meidat sisaan maistelemaan teeta ja oppimaan sen valmistuksesta. Kusum maistatti tanniinivapaata 5sekunnin (tee kaadetaan siivilan lapi viidessa sekunnissa) teeta nimelta Super Fine Tippy Golden Flowery Orange Picko One (SFTGFOPO). Siinapa nimi. Teen luonnollinen makeus on peraisin kukasta. Super Fine valmistetaan ylimmasta, pienesta teenlehdesta ja on parasta laatua. Muut laadut ovat toisesta lehdesta valmistettu Supremo ja kolmannesta valmistettu Broken Orange. SFTGFOPO luokitellaan oolong-teeksi, vihrean teen ja mustan teen valimuodoksi, silla sita kuivatetaan ja fermentoidaan enemman kuin vihreaa mutta vahemman kuin mustaa teeta. Vihreaa ja valkoista teeta ei kuivateta eika fermentoida lainkaan. Valkoinen tee poikkeaa vihreasta siina, etta se silputaan kasin.

Kusum oli hauska tyyppi: 70-vuotias (ulkonaoltaan 55-vuotias) rouva pelaa jalkapalloa paikallisen naisten seniorijoukkueen maalivahtina ja harrastaa uhkapelaamista. Han kannattaa Argentiinaa jalkapallon MM-kisoissa. Kusumin kodin katolla liehuikin kolme Argentiinan lippua. Argentiinalaiset ovat hanen mielestaan hyvannakoisia, mutta pelitaito on kuitenkin tarkeampi.

Tanaan on yleinen lakko emmeka paasekaan jatkamaan toy trainilla Kurseongiin. Olimme jo ostaneet liputkin! Joka paikka on kiinni ja sotilaat vartioivat katuja. Lakko johtuu ilmeisesti GJM-puolueen ajamasta itsenaisesta Gorkhalandista, josta kirjoitimme muutama viikko sitten. Kurseongissa poliisit olivat pahoinpidelleet 17:aa puolueen kannattajaa talla viikolla. Huomenna aamulla alkavat mielenosoitukset kaikkien hill stationeiden poliisiasemien edessa. Lakko on maarittelemattoman pituinen ja voi siis olla, etta olemme taalla jumissa jonkin aikaa…Oman hotellimme respakin on kiinni. Onneksi loytyi YKSI nettikahvila, joka uskaltaa uhmata lakkoa. Taallakin tosin on saleaidat edessa ja paikka nayttaa silta kuin olisi suljettu. Mutta paastiinpa norttailemaan, buahahaa! Ja syomaan kuin porsaat, muahahahaa!

Kaljaa ja kallonpuolikkaita

Ravangla - Gangtok - Rumtek - Gangtok - Namchi

Ravanglasta lahdon jalkeen on tapahtunut mm. seuraavaa: Niklaksen kannykka hukkaantui ja palautettiin, vietettiin yo Gangtokin baareissa delhilaisen liikemiehen laskuun (ei liity kannykan katoamiseen), kaytiin semiluonnollisessa elainpuistossa, nahtiin punapandoja ja hermostuttiin intialaisiin turisteihin (turistas metelicus indianensis), yovyttiin luostarikylassa ja matkustettiin ropeway-hissilla tibetologiseen instituuttiin.

No, aloitetaan puhelimesta. (Jos puhelin kiinnostaa yhta paljon kuin kilo paskaa, voi siirtya seuraavaan kappaleeseen.) Puhelin oli tipahtanut Niklaksen lorotaskusta matkalla Ravanglasta Gangtokiin. Jeeppikuski loysi kannykan autostaan ja soitti siita viimeksi soitettuun numeroon, joka oli Jelenan aidin eli Pirjon. Ongelmana oli, etta meilla ei ollut yhtaan kannykkaa jaljella eika meihin siten saanut yhteytta. Jelenan luurihan oli menetetty jo Andamaaneilla sattuneessa jodivalikohtauksessa. Pirjo (joka oli juuri liittynyt Facebookiin) laittoi viestia ja kannykan loytaneen miehen puhelinnumeron. Soitimme tyypille ja sovimme treffit seuraavaksi aamuksi. Miehen isa tuli paikalle ja palautti puhelimen. Maksoimmepa kohtuullisen loytopalkkionkin. Ihmeellista, etta puhelin saatiin takaisin. Toisaalta kaikilla taalla tuntuu olevan hienommat kannykat, joten kyseinen halko ei taida olla juuri minkaan arvoinen. Kiitos (tiibetilaiselle?) Bempalle ja hanen isalleen jos satutte tata lukemaan. Oli ilo asioida.

Ensimmaisena iltana Gangtokissa huumaannuimme suurkaupungin ilmasta ja suuntasimme puarin puolelle kuuntelemaan darjeelingilaista coverbandia, Pure Heavenia, ja juomaan sikkimilaista Hitia, joka on jo aikaisemmin tassa blogissa mainittu. Hit on siis kaljaa. Siina sitten taivaallisen puhtauden virratessa korvakaytaviimme aloimme jutella viereisen poydan miehen kanssa. Tyyppi oli liikematkalla Delhista. Han kaipasi seuraa kaupungin yokerhoihin ja tarjoutui maksamaan meidat sisaan mikali lahdemme mukaan. Sisaanpaasymaksut ovat suhteutettuna muihin hintoihin todella isoja: 8-10 euroa! Lahdimme siis kohti seuraavaa baaria. Niklas ja Andy tanssivat, Jelena vartioi juomia. Syyna tahan oli se, etta valkoisena naisena ei kuulemma ole hyva tanssia baarissa, jonka asiakaskunnasta 90 prosenttia on kannisia intialaisia miehia. Ei se yksin istuminenkaan hyva vaihtoehto ollut. Kasia ilmestyi selan taakse sita mukaa kun sai edelliset heitettya pois. Kuin kasvissa, jonka oksat vain innostuvat karsimisesta. Kun baari meni kiinni, jatkoimme viela kolmanteen. Tama kolmas ja viimeinen sijaitsi hienossa kartanossa (Orange Villa) ja siella meininki oli yhta sedulamainen kuin edellisessakin. Sielta sitten hotellille herattamaan tyontekijat. Tassa vaiheessa kello oli vasta kaksi yolla, silla "yokerhot" sulkevat ovensa puoli kahteen mennessa. Monet jo 23.30. Mita se semmoinen on?

Gangtokissa kavimme myos Himalayan Zoological Parkissa, semiluonnollisessa elainpuistossa. Naimme mm. punapandoja (Sikkimin kansalliselain). Paallimaisena kokemuksesta jaivat kuitenkin mieleen intialaiset turistit. No, arvata saattaa, etta he liikkuivat yksityisautoilla ja takseilla. Se ei viela haittaa. Elainpuistossa oli torvien toottaily ja muu meteli kielletty, mutta eikohan sielta tultu torvet soiden ja Shaggy stereoista raikaen niin etta kaikki elavat olennot 2 kilometrin sateella menevat piiloon. Niinpa meillakaan ei ollut mitaan mahdollisuuksia nahda jakkeja ja barking deereja. Aitaukset olivat nimittain useamman neliokilometrin. Kun rikkaat bengalilaiset olivat suhauttaneet kuuden elainaitauksen ohi ja suvaitsivat nousta kulkuneuvoistaan, oli tietysti aika pistaa pystyyn perheriita. Lukihan tien vieressa etta "NOISE FREE ZONE, KEEP SILENCE". Useamman perheen kakarat raakyivat vanhemmilleen kymmenien metrien paasta ja vanhemmat huusivat takaisin. Leopardia ketutti selvasti. Ja meita. Kultakoruissa ja glittersareissa, korkokengat jalassa keskella metsaa sitten poseerataan leopardin vieressa ja ihmetellaan etta mika on kun kissa ei halua samaan kuvaan vaikka koko perhe kutsuu. Kissan silmiin ja korviin taisi sattua. Huh huh. Se siita. Ensi kerralla otamme turistikohteeseen mukaan karsivallisyyden ja korvatulpat. Tai jatamme aivot hotelliin.

Oli Gangtokissa mukaviakin turistikohteita, mm. Namgyal Institute of Tibetology. Matkustimme sen lahettyville kaupungin ylla kulkevalla ropeway-hissilla, josta oli hienot nakymat. Hississa soi kornin romanttinen pilipalimusiikki ja siella oli hyvaksyttavaa pitaa kadesta kiinni. Niinpa kaytimme tilaisuuden hyvaksi.

Tibetologian instituutissa on maailman suurin tibetologisten tekstien kokoelma ja monia tiibetinbuddhalaisia rituaaliesineita, esimerkiksi ihmisen kallonpuolikkaista tehty rumpu ja reisiluusta valmistettu puhallinsoitin gyaling. Kirjastonhoitajamunkki antoi meille lyhyen esitelman buddhalaisuuden filosofiasta ja kiinalaisesta politiikasta ja oli yllattynyt kuullessaan, etta Suomen Turussa pidetaan timanttipolkubuddhalaisten kokoontumisia.

Viiden paivan jalkeen Gangtok oli selatetty ja matka jatkui Rumtekin kylaan. Rumtekissa sijaitsee suuri Karma Kagyu -luostarialue. Kagyu on buddhalaisuuden mustahattuhaara. Kagyu-haaran 17. Karmapa eli hengellinen johtaja oli edustettuna monissa valokuvissa ympari kylaa. Karmapa itse pakeni Tiibetista vuonna 2000 ja on talla hetkella Dharamsalassa. Intian hallitus ei paasta hanta tulemaan veljiensa luokse Rumtekiin, silla hanen kruunaamisensa pelataan suututtavan Kiinan hallituksen.

Yovyimme pienessa hotellissa nimelta Sangay, joka sijaitsi kivenheiton paassa luostarista. Ikkuna antoi Gangtokiin pain. Illalla istuimme ikkunan edessa olevalla pienella ulokkeella, poltimme kynttiloita, katselimme Gangtokin valoja ja joimme Old Monk -rommia. Heinasirkat sirittivat ja tulikarpaset leijailivat pimeydessa. Paakaupungin valopisteet nayttivat jattilaismaiselta kolibrilta. Kolibri, pieni ja vilkas, onkin sopiva henkielain kaupungille, jossa asuu vain 30,000 ihmista mutta joka tayttyy sesonkiaikana 160,000 turistista.

Rumtekin luostarikylassa, kylassa kylan sisalla, on kaksi varsinaista ruokalaa: luostarin kanttiini, jossa munkit nauttivat kotiruokansa, seka Sangayn tunnelmallinen ravintola, johon munkit tulevat viettamaan vapaa-aikaansa ja katsomaan Liikkuvaa Kuvaa. Musavideot ovat kovaa huutoa. Toissapaivana alkoivat jalkapallon mm-kisat Etela-Afrikassa. Avajaisottelua RSA-MEX seurattiin myos Sangayn ravintolassa. Kisastudion vareista (viininpunaisen eri savyja) olisi voinut vannoa, etta yhden joukkueista on oltava Portugali. Mutta mita viela: ne olivatkin futista fanittavia buddhalaismunkkeja kaavuissaan.

Eilinen paiva meni matkustaessa Namchiin, vaikka valimatkaa on vain muutamia kymmenia kilometreja. Ken ilman tasapainoelinta syntyy, se vuoristotieta varokoon! Illalla oksetti. Fullstop. Tanaan patsastelimme patsaita. Samdruptse-kukkulalla jokottaa 45-metrinen guru Padmasambhava (a.k.a. guru Rinpoche). (Tainnut kayda gurulle midakset, kun on niin metalliseksi muuttunut. Heh heh.) Patsas on kuparia ja pronssia ja sen valmistumiseen meni 11 vuotta. Patsaan juurelta nakyy myos viereiselle kukkulalle, jonka huipulla meditoi 33-metrinen Shiva.

Kavelymatkalla takaisin Namchiin yllatti tarve paasta hiekkalaatikolle. Sellaista ei loytynyt, mutta sen sijaan loytyi kostea ruohikko. Sikkimilaiset kosteikot ovat tunnettuja korkeista iilimatopitoisuuksistaan. Taman paasimme henkilokohtaisesti todistamaan: housunjulppia sulkiessa Niklas tunsi pienta liiketta saaren seudulla. Iilimato! Ja toinen! Ja kolmas! Verenimijat saatiin poistettua, mutta mielikuvitus pistaa edelleen paikat kutisemaan.

Tama on Lentavamatto. Namchi.

Hautajaiset ja haat sikkimilaisittain

Pellingissa katsastettiin viela toinenkin buddhalaisluostari. Sangachoeling Gompa ("Land of Divine Teaching") jokottaa jylhana jyrkan serpentiinitien nokassa. Sinne eivat intialaiset turistit paasseetkaan maastureillaan, hah! Oli siis mukavan rauhallista. Kukaan ei osoitellut, tuijottanut tai valokuvannut meita. Mukulakivitie muistutti Niklaksen mielesta Kiinan muuria.

Pellingista jatkettiin Yuksomiin. Tai Yuksamiin/Yoksumiin/Yaksumiin. Kylan nimi lukee joka paikassa eri tavalla. Jeeppimme lahti hotellin edesta kello yhdeksalta. Kuusi tuntia myohemmin oltiin taas hotellin edessa - tehtiin nimittain pikku mutka Geyzingin ja Tikjukin kautta. Geyzingissa piti vaihtaa jeeppia. Matkassa kesti ja kesti. Tikjukissa on West Sikkimin hallinnollinen keskus ja maanantaisin ihmiset matkustavat ympari osavaltiota kyseiseen pyroohon kaymaan paperisotaa. Siella sitten odottelimme natisti parkkipaikalla, etta ihmiset saavat asiansa hoidettua ja palaavat jeeppiin.

Jeepissa oli 9 paikkaa, mutta parhaimmillaan sinne oli angetty 15 tyyppia. Osa oli katolla nyssakoiden seassa, osa tuntemattomien ihmisten sylissa. "Siirra tavaroitas niin tuun istumaan sun syliin," sanoi mies toiselle. Kuvittelimme vastaavan tilanteen Suomessa. Yhdessa vaiheessa poliisi pysaytti auton ja nauroi, etta nyt on pojat liikaa matkustajia. Pari miesta passitettiin ulos jeepista ja kaskettiin heidan kavella. Kuljettaja ajoi auton sopivan valimatkan paahan poliisisedasta ja odotti, etta kavelijat saavuttavat meidat. Sitten taas lastattiin miehet katolle ja syliin. Lopulta paastiin Yuksomiin, joka on 38 km:n paassa Pellingista. Matkaan oli kulunut 8 tuntia.

Yuksomissa syotiin ja juotiin hyvin. Maistettiin mm. tiibetilaista leipaa jakinjuustolla, bhutanilaista munakeittoa (ema dhachia) ja juustolla taytettyja taikinanyssyja (maguja) seka himalajalaista tongbaa/tombaa eli hirssiolutta. Lammin olut ryystettiin bambupillilla punaisen viljan seasta isosta kolpakosta, joka oli kai sekin bambua. Olut maistui Jelenan mielesta etaisesti kiljulle. Vahvuudeltaan juoma oli ennemminkin viinia kuin olutta tai sitten humalluimme pelkasta ilosta, ken tietaa. Ei ollut mitenkaan erinomainen makuelamys ellei sitten ole kiljun ystava. Maistoimme myos sikkimilaista Hit-kaljaa, joka oli ihan hyvaa tavaraa.

Yuksomissa kaytiin katsomassa nahtavyyksiakin, esim. Norbugang-puistoa, jossa kolme lamaa kruunasivat Sikkimin ensimmaisen Chogyalin (poliittis-uskonnollisen johtajan) v. 1641. Sana Yuksom tarkoittaakin "Kolmen laman tapaamispaikkaa". Puistossa oli iso rukousmylly, chorten eli stupa ja kruunausvaltaistuin, norbugang, joka muistutti muinaista palkintopallia. Valtaistuimen edessa oli yhden kruunaavan laman jalanjalki, pieni & soma.

Seuraavan paivan duracellpuputestina oli jyrkka nousu Dubdi-luostarille, Sikkimin vanhimmalle gompalle. (Toisaalta myos Sangachoeling-luostari Pellingissa vaitti olevansa vanhin...) Puolessa valissa rinnetta aloimme jutella kahdelle miehelle. Toinen oli tiibetilainen ja toinen bhutanilais-tiibetilainen. Miehet kertoivat meille ympari maapallon sirottautuneista sukulaisistaan, kylmaverisista kiinalaisista ja puhuvasta patakasta. Tiibetilaisen miehen eno oli ollut munkki ja kuollut kiinalaisessa vankilassa. Kuulimme heilta myos, etta toissapaivana edesmenneen tiibetinbuddhalaisen munkin polttohautajaiset olivat juuri meneillaan ylhaalla. Jatkoimme matkaa yhdessa. Gompan portailla vanhempi miehista valisti, etta luostarialueella kuuluu kiertaa myotapaivaan. Kun saavuimme rukoussalille hautajaissaattue oli jo matkalla muutaman kymmenen metrin paassa olevalle krematoriolle. Vainaja oli aseteltu puiseen laatikkoon, jota peitti varikas kangaskatos. Laatikko lepasi kahden bambukepin varassa. Viritelmaa kantoi kuusi ihmista.

Krematorioalueella miehet pinosivat puita ruumiin polttamista varten. Laatikko laskettiin puukasan paalle. Kuolleen munkin vaatteet otettiin pois laatikosta. Humalainen mies sovitti munkinkaapua paalleen ja sanoi olevansa head lama. Hautajaisvieraat nauroivat. Mies elehti, etta ruumiin haju tarttui kaavusta haneen ja taas naurettiin. Hautajaisissa oli muutenkin hilpea tunnelma. Puukasa laatikoineen sytytettiin palamaan ja ihmiset viskoivat sinne pienia kepakoita. Nuori munkki kaatoi oljya (ja ehka riisiakin) ruumiin paalle. Torvet soivat. Polttohautausta toimittava lama laittoi paalleen aurinkolasit ja liekkia muistuttavan paahineen. Kadessaan hanella oli dorje eli "timantti" ja kello. Majatalossa opiskeltiin uutta kirjastamme Short Descriptions of Gods, Goddesses and Ritual Objects of Buddhism and Hinduism in Nepal. Dorje, jota lama piti vasemmassa kadessaan, symboloi maskuliinisuutta ja myotatuntoa. Oikeassa kadessa ollut kello symboloi naisellisuutta ja viisautta. Dorje ja kello yhdessa viittaavat valaistumiseen, silla sen saavuttamiseen vaaditaan seka viisautta etta myotatuntoa.

Eilen jatkettiin Yuksomista Ravanglaan, jossa ollaan tallakin hetkella. Talla kertaa jeeppimatka sujui nopeammin. Kaytiin Yung Drung Kendrak Lingbon -luostarissa, yhdessa Intian neljasta bon-uskonnon luostareista. Luostarissa harjoitettava uskonto on bonpo, joka eroaa alkuperaisesta animistisesta bonista. Vasta opintonsa suorittanut 24 v. bonmunkki Nema kertoi meille tiibetinbuddhalaisuuden eri haaroista seka bonpon kolmesta metodista: sutrasta, tantrasta ja dzogchenista eli luonnollisesta meditaatiosta. Kolminaisuutta symboloi yungdrung, eraanlainen vastine dorjelle (rituaaliesine, suom. "timantti"), joka on koristeltu kahdella sauwastikalla eli kaanteisella hakaristilla.

Paluumatkalla luostarista (5,5 km sateessa!) huomasimme, etta yhden hotellin alakerrassa oli menossa juhlat. Oven eteen oli pystytetty varikas katos. Niklas meni kysymaan mita siella juhlitaan. Miehet kertoivat, etta talossa oli haajuhlat ja meidat kutsuttiin mukaan. Hit-kaljaa kannettiin eteemme ja lasi taytettiin piripintaan aina jos otti yhdenkin kulauksen. Saimme myos haaruokaa kahdeksaa eri lajia. Tanssimme bhutanilaisen, nepalilaisen ja sikkimilaisen musiikin tahdissa bhutialaista piiritanssia. Paikalla oli mm. englanninkielisen koulun rehtori, opettaja, kaksi taksikuskia, maanviljelijoita ja postitoimiston virkailija.

Miehet olivat hilpeassa humalassa ja vitsailivat joka asiasta. He kertoivat, etta muualla Intiassa sikkimilaisia kutsutaan chingyiksi heidan pienista silmistaan johtuen. "We have small chingy eyes but big heart." Koulun rehtori oli aiemmin johtanut koyhille lapsille ja orvoille tarkoitettua koulua Nepalissa. Koulu oli saanut avustusta lansimaista ja sen takia maolaiset olivat kidnapanneet hanet vuonna 2005 ja kiduttaneet viikon verran. Rankempaa kanniavautumista kuin Suomessa. Koulu oli jouduttu lopettamaan ja han oli palannut Sikkimiin. Rehtori pyysi meita vapaaehtoistyohon kouluunsa. Kaytannossa se tarkottaisi ilmaista ruokaa ja majoitusta opetusta vastaan. Menemme tanaan kaymaan koululla ja harkitsemme asiaa. Niklakselle opetus olisi hyvaa tyokokemusta.

Nyt lahdemme tekemaan jotain kivaa Niklaksen synttareiden kunniaksi :)