Hautajaiset ja haat sikkimilaisittain

Pellingissa katsastettiin viela toinenkin buddhalaisluostari. Sangachoeling Gompa ("Land of Divine Teaching") jokottaa jylhana jyrkan serpentiinitien nokassa. Sinne eivat intialaiset turistit paasseetkaan maastureillaan, hah! Oli siis mukavan rauhallista. Kukaan ei osoitellut, tuijottanut tai valokuvannut meita. Mukulakivitie muistutti Niklaksen mielesta Kiinan muuria.

Pellingista jatkettiin Yuksomiin. Tai Yuksamiin/Yoksumiin/Yaksumiin. Kylan nimi lukee joka paikassa eri tavalla. Jeeppimme lahti hotellin edesta kello yhdeksalta. Kuusi tuntia myohemmin oltiin taas hotellin edessa - tehtiin nimittain pikku mutka Geyzingin ja Tikjukin kautta. Geyzingissa piti vaihtaa jeeppia. Matkassa kesti ja kesti. Tikjukissa on West Sikkimin hallinnollinen keskus ja maanantaisin ihmiset matkustavat ympari osavaltiota kyseiseen pyroohon kaymaan paperisotaa. Siella sitten odottelimme natisti parkkipaikalla, etta ihmiset saavat asiansa hoidettua ja palaavat jeeppiin.

Jeepissa oli 9 paikkaa, mutta parhaimmillaan sinne oli angetty 15 tyyppia. Osa oli katolla nyssakoiden seassa, osa tuntemattomien ihmisten sylissa. "Siirra tavaroitas niin tuun istumaan sun syliin," sanoi mies toiselle. Kuvittelimme vastaavan tilanteen Suomessa. Yhdessa vaiheessa poliisi pysaytti auton ja nauroi, etta nyt on pojat liikaa matkustajia. Pari miesta passitettiin ulos jeepista ja kaskettiin heidan kavella. Kuljettaja ajoi auton sopivan valimatkan paahan poliisisedasta ja odotti, etta kavelijat saavuttavat meidat. Sitten taas lastattiin miehet katolle ja syliin. Lopulta paastiin Yuksomiin, joka on 38 km:n paassa Pellingista. Matkaan oli kulunut 8 tuntia.

Yuksomissa syotiin ja juotiin hyvin. Maistettiin mm. tiibetilaista leipaa jakinjuustolla, bhutanilaista munakeittoa (ema dhachia) ja juustolla taytettyja taikinanyssyja (maguja) seka himalajalaista tongbaa/tombaa eli hirssiolutta. Lammin olut ryystettiin bambupillilla punaisen viljan seasta isosta kolpakosta, joka oli kai sekin bambua. Olut maistui Jelenan mielesta etaisesti kiljulle. Vahvuudeltaan juoma oli ennemminkin viinia kuin olutta tai sitten humalluimme pelkasta ilosta, ken tietaa. Ei ollut mitenkaan erinomainen makuelamys ellei sitten ole kiljun ystava. Maistoimme myos sikkimilaista Hit-kaljaa, joka oli ihan hyvaa tavaraa.

Yuksomissa kaytiin katsomassa nahtavyyksiakin, esim. Norbugang-puistoa, jossa kolme lamaa kruunasivat Sikkimin ensimmaisen Chogyalin (poliittis-uskonnollisen johtajan) v. 1641. Sana Yuksom tarkoittaakin "Kolmen laman tapaamispaikkaa". Puistossa oli iso rukousmylly, chorten eli stupa ja kruunausvaltaistuin, norbugang, joka muistutti muinaista palkintopallia. Valtaistuimen edessa oli yhden kruunaavan laman jalanjalki, pieni & soma.

Seuraavan paivan duracellpuputestina oli jyrkka nousu Dubdi-luostarille, Sikkimin vanhimmalle gompalle. (Toisaalta myos Sangachoeling-luostari Pellingissa vaitti olevansa vanhin...) Puolessa valissa rinnetta aloimme jutella kahdelle miehelle. Toinen oli tiibetilainen ja toinen bhutanilais-tiibetilainen. Miehet kertoivat meille ympari maapallon sirottautuneista sukulaisistaan, kylmaverisista kiinalaisista ja puhuvasta patakasta. Tiibetilaisen miehen eno oli ollut munkki ja kuollut kiinalaisessa vankilassa. Kuulimme heilta myos, etta toissapaivana edesmenneen tiibetinbuddhalaisen munkin polttohautajaiset olivat juuri meneillaan ylhaalla. Jatkoimme matkaa yhdessa. Gompan portailla vanhempi miehista valisti, etta luostarialueella kuuluu kiertaa myotapaivaan. Kun saavuimme rukoussalille hautajaissaattue oli jo matkalla muutaman kymmenen metrin paassa olevalle krematoriolle. Vainaja oli aseteltu puiseen laatikkoon, jota peitti varikas kangaskatos. Laatikko lepasi kahden bambukepin varassa. Viritelmaa kantoi kuusi ihmista.

Krematorioalueella miehet pinosivat puita ruumiin polttamista varten. Laatikko laskettiin puukasan paalle. Kuolleen munkin vaatteet otettiin pois laatikosta. Humalainen mies sovitti munkinkaapua paalleen ja sanoi olevansa head lama. Hautajaisvieraat nauroivat. Mies elehti, etta ruumiin haju tarttui kaavusta haneen ja taas naurettiin. Hautajaisissa oli muutenkin hilpea tunnelma. Puukasa laatikoineen sytytettiin palamaan ja ihmiset viskoivat sinne pienia kepakoita. Nuori munkki kaatoi oljya (ja ehka riisiakin) ruumiin paalle. Torvet soivat. Polttohautausta toimittava lama laittoi paalleen aurinkolasit ja liekkia muistuttavan paahineen. Kadessaan hanella oli dorje eli "timantti" ja kello. Majatalossa opiskeltiin uutta kirjastamme Short Descriptions of Gods, Goddesses and Ritual Objects of Buddhism and Hinduism in Nepal. Dorje, jota lama piti vasemmassa kadessaan, symboloi maskuliinisuutta ja myotatuntoa. Oikeassa kadessa ollut kello symboloi naisellisuutta ja viisautta. Dorje ja kello yhdessa viittaavat valaistumiseen, silla sen saavuttamiseen vaaditaan seka viisautta etta myotatuntoa.

Eilen jatkettiin Yuksomista Ravanglaan, jossa ollaan tallakin hetkella. Talla kertaa jeeppimatka sujui nopeammin. Kaytiin Yung Drung Kendrak Lingbon -luostarissa, yhdessa Intian neljasta bon-uskonnon luostareista. Luostarissa harjoitettava uskonto on bonpo, joka eroaa alkuperaisesta animistisesta bonista. Vasta opintonsa suorittanut 24 v. bonmunkki Nema kertoi meille tiibetinbuddhalaisuuden eri haaroista seka bonpon kolmesta metodista: sutrasta, tantrasta ja dzogchenista eli luonnollisesta meditaatiosta. Kolminaisuutta symboloi yungdrung, eraanlainen vastine dorjelle (rituaaliesine, suom. "timantti"), joka on koristeltu kahdella sauwastikalla eli kaanteisella hakaristilla.

Paluumatkalla luostarista (5,5 km sateessa!) huomasimme, etta yhden hotellin alakerrassa oli menossa juhlat. Oven eteen oli pystytetty varikas katos. Niklas meni kysymaan mita siella juhlitaan. Miehet kertoivat, etta talossa oli haajuhlat ja meidat kutsuttiin mukaan. Hit-kaljaa kannettiin eteemme ja lasi taytettiin piripintaan aina jos otti yhdenkin kulauksen. Saimme myos haaruokaa kahdeksaa eri lajia. Tanssimme bhutanilaisen, nepalilaisen ja sikkimilaisen musiikin tahdissa bhutialaista piiritanssia. Paikalla oli mm. englanninkielisen koulun rehtori, opettaja, kaksi taksikuskia, maanviljelijoita ja postitoimiston virkailija.

Miehet olivat hilpeassa humalassa ja vitsailivat joka asiasta. He kertoivat, etta muualla Intiassa sikkimilaisia kutsutaan chingyiksi heidan pienista silmistaan johtuen. "We have small chingy eyes but big heart." Koulun rehtori oli aiemmin johtanut koyhille lapsille ja orvoille tarkoitettua koulua Nepalissa. Koulu oli saanut avustusta lansimaista ja sen takia maolaiset olivat kidnapanneet hanet vuonna 2005 ja kiduttaneet viikon verran. Rankempaa kanniavautumista kuin Suomessa. Koulu oli jouduttu lopettamaan ja han oli palannut Sikkimiin. Rehtori pyysi meita vapaaehtoistyohon kouluunsa. Kaytannossa se tarkottaisi ilmaista ruokaa ja majoitusta opetusta vastaan. Menemme tanaan kaymaan koululla ja harkitsemme asiaa. Niklakselle opetus olisi hyvaa tyokokemusta.

Nyt lahdemme tekemaan jotain kivaa Niklaksen synttareiden kunniaksi :)