16

Oho! Kauan aikaa on jo kulunut siita kun viimeksi asetimme harakanvarpaamme nappaimistolle. Kolmessa viikossa on ehtinyt tapahtua mm. seuraavaa: matkustimme Darjeelingista poliisin jarjestamalla kyydilla lakkoa karkuun, kiersimme temppeleita (nelja tiibetilaista, kaksi japanilaista, bangladeshilainen, bhutanilainen, kiinalainen, korealainen, myanmarilainen, nepalilainen, taiwanilainen, thaimaalainen, vietnamilainen) Bodhgayassa, jossa Buddha valaistui, osallistuimme zazen-meditaatioon, yovyimme tiibetilaisessa luostarissa, karkasimme meditaatiokeskuksesta - siella olisi kuulunut olla vahintaan kolme paivaa ilman puhumista, kirjoittamista, lukemista, ruokaa klo 12 jalkeen, seksia, poistumista alueelta, paihteita ja mielen keskittamista ulkoisiin asioihin - kuvasimme apinoita, lehmia, kuningaskalastajia, vesipuhveleita, villisikoja ja vuohia, veneilimme Gangesilla auringonnousussa ja katselimme kuinka Varanasiin ympari Intiaa tulleet ihmiset kylpivat pyhassa vedessa, naimme verisen pyhan miehen ruumiin, jota koira raateli, jouduimme lehmien puskemiksi, olimme brahmaaniperheen luona teella, kavimme aromaterapeutin vastaanotolla, seurasimme apinalauman elamaa, vaeltelimme ghateilla ja vaistelimme kakkoja ja kaahaavia kaksipyoraisia kapeilla galeilla seka seurasimme polttohautauksia. Siina kolme viikkoa tiivistettyna. Tanaan illalla lahdemme junalla Khajurahoon (min. 12 h) ihastelemaan eroottista temppelitaidetta.

Olemme matkan aikana tehneet listaa asioista, jotka ovat taalla ihastuttaneet, ihmetyttaneet, huvittaneet, arsyttaneet ja joskus raivostuttaneetkin. Tassa tahanastiset huomiot:

1. Hotelliin sisaankirjauduttaessa on taytettava ulkomaalaisille tarkoitettu lomake. Lomakkeessa kysytaan joskus isan nimea, uskontoa ja meidan keskinaista suhdetta. Miksi ihmeessa hotellin johdon tulee saada tietaa huoneissa asuvien ihmisten uskonto? Terroristiepailyja?

2. Bussissa ja junassa pikkuvauvoja kierratetaan ennestaan tuntemattoman ihmisen sylista toiseen.

3. Kun bussi tulee kaikki, myos paikkaliputtomat, ihmiset ryntaavat vakivalloin sisaan. Sen seurauksena osan ihmisista taytyy tulla moneen kertaan ulos, jotta takaosasta paikan ostaneet paasevat penkeilleen. Bussin lahto viivastyy vaistamatta. Ihmeellista kylla, kun bussi lahtee liikkeelle, ovat kaikki akkia sulassa sovussa ja hiljaa. Seisomapaikalle joutuneetkin odottavat tyynena tulikuumassa bussissa vaikka liikenneruuhkassa seisominen venyy tunnin mittaiseksi.

4. Junasta ulos paaseminen on vaikeaa, silla sisaantulijat rynnivat paalle ennen kuin ehtii ulos ovesta. GRRRRR!

5. Keskustelu lopetetaan usein seinaan. Viiden minuutin keskustelu saatetaan kuitata lakonisesti: "Ok, bye".

6. Meidan tekemisista ollaan loputtoman kiinnostuneita. Kun ostamme bussilippuja, kay joku kysymassa lipunmyyjalta, etta minnekas nuo on menossa. Kun kavelemme kadulla, seuraavat kannykkakamerat liikkeitamme. Kun tilaamme ruokaa, kaantyvat paat katsomaan, etta mita tuon nakoisille tyypeille kuuluu syottaa. "Where are you going?" on jokapaivainen kysymys.

7. Tuijottaminen jatkuu paivasta toiseen, tunnista toiseen ja minuutista toiseen.

8. Palvellessa ei sanota mitaan. Monesti tosin sen takia, etta myyjalla tms. on suu taynna paania.

9. Kun on syomassa perusravintolassa kay usein niin, etta sisaan lampsii mies, joka nappaa poydalla olevan vesikannun ja kaataa suuhunsa koko kannullisen koskematta siihen kuitenkaan huulillaan. Vielapa niellen hienosti suu auki. Yrittakaapa. Sen jalkeen mies lampsii takaisin kadulle. Jano lahti.

10. Vaikka ravintolan henkilokunta on paikalla ja ovet auki, se ei valttamatta tarkoita sita, etta ruokaa on mahdollista saada. Kukaan henkilokunnasta ei sita myoskaan vaivaudu kertomaan ennen kuin on istunut paikallaan muutaman minuutin odotellen ruokalistaa ja lopulta kaynyt itse sita pyytamassa.

11. Ravintolan ruokalista on monesti kopioitu toiselta ravintolalta. Monet ruokalajit ovat tilattaessa "not available".

12. Intialaisen ravintolan yleinen yhtalo: mita enemman henkilokuntaa, sita hitaampi palvelu. Tyontekijoilla on kiire vitsailla keskenaan, puhua puhelimessa, pelata peleja, laskea rahoja ja lorvia penkeilla. Halvoissa ravintoloissa asiakas on harvoin numero yksi. Omat hommat suoritetaan loppuun ennen kuin palvellaan asiakkaita. Luksusravintoloissa palvelu on varmasti toista luokkaa, mutta kuka siita haluaa maksaa. Paaasia, etta ruoka on hyvaa :)

13. Tieta kysyttaessa neuvotaan minne sattuu mikali ei tiedeta missa ko. paikka oikeasti sijaitsee. Jostain syysta (ainakin kohtaamamme) intialaiset eivat halua myontaa, ettei heilla ole harmainta aavistustakaan asiasta. Jos erehtyy kysymaan suoran kysymyksen, esim. onko juna-asema tuollapain, on intialaisittain kohteliasta sanoa kylla vaikka asema olisikin muualla. Kylla ja ei ovat muutenkin yleisia vastauksia, kuten seuraavasta keskustelusta kay ilmi:

Niklas: Do you have dosa?
Tarjoilija: No
Niklas: Do you have uttapam?
Tarjoilija: No
Niklas: What do you have from this menu?
Tarjoilija: No
Niklas: You don't have any food?
Tarjoilija: Yes

14. Rahankeruuyritykset ovat mita kekseliampia. Yleisin on kai "oppaana" toimiminen. Joku tyyppi lyottaytyy mukaan ja on ohjaavinaan tiettyyn paikkaan. Perille paastessa han pyytaa rahaa. Muita kohtaamiamme keppostelijoita ovat olleet mm. aurinkovarjonpitelija kun pysahtyy tielle katsomaan karttaa, pyoran lainaaja kaatosateella, hieroja, joka alkaa hieroa kattelyyn ojennettua katta (Tyyppi ottaakin kadesta napakan otteen ja painelee. "10 rupees bakshees!"), siunausmerkin painelija, joka pistaa merkin otsaan vakisella pyytaen sitten rahaa, valokuvausmaksun pyytelijat, ruumiista huolehtivat domit ("heittiot"), jotka pyytavat rahaa mukamas polttopuumaksuihin (oikeasti raha menee kuulemma viinaan).

15. Musiikki ja televisio ovat aina TODELLA kovalla.

16. Monet intialaiset puhuvat kannykkaan hauskalla tavalla: kun kuunnellaan, puhelin pidetaan korvalla, kun puhutaan, se pidetaan suun edessa ja siihen huudetaan. Jotkut pitavat kaiutinta paalla, myos julkisissa kulkuneuvoissa.