Himgiri Express to Kolkata

Lauantaina, edellisen blogikirjoituksen paivana, Jelena laattasi niin lujallisesti, etta vintti pimeni. Jelena herasi sangyn reunalta paa ja kasi oksennuslatakossa. Pari litraa laattaa oli kaatunut lattialle. Patun sukulaiset tulivat syomaan oksennusta. Niklas tapasi hotellimatkalla muuan Abdullahin. 43-vuotias herrasmies antoi tilkan sahramioljya pahoinvointiin (hierotaan vatsaan) ja neuvoi, etta tallaisella kuumuudella - lauantaina 44C - kannattaa valttaa tulista, rasvaista ja makeaa ruokaa. Mustaa sokeritonta teeta sitruunalla, riisia ja maitorahkaa ("curd"). Ne jeesaa.

Illemmalla Jelenalle kehittyi viela ripuli ja virtsatientulehdus - tayskasi! Onneksi oli ORS-nimista laaketta nestehukkaan ja kemistikin lahella. Hanelta saatiin virtsatulehduslaake. Hinta alle euron. Respasta soitettiin huoneeseemme ja kysyttiin ystavallisesti, miten Jelena voi.

Sunnuntaina herasimme kymmenelta, sopivasti ennen check-out timea. Olimme paattaneet illalla, etta jaisimme hotellille viela paivaksi. Juna Kolkataan lahtisi vasta 22:45 illalla. Maksoimme siis viela yhdesta paivasta, ostimme vetta ja lorvimme. Younet olivat tulleet ripulin takia lyhyissa patkissa. Puolenpaivan aikaan lahdimme riksalla juna-asemalle selvittamaan, paasisimmeko Kolkatan-junaan. Asemarakennuksia on kolme: 1st Class Bookings, 2nd, seka Reservations. Emme tienneet, missa saisimme asian kuntoon, mutta eivat vaikuttaneet muutkaan tietavan. Meita juoksutettiin kaikissa rakennuksissa kaksi kertaa. Ensin saimme tietokoneen avulla selville, etta emme ole enaa waiting listilla. Sitten valkeni, etta olemme kuitenkin RAC-statuksen omaavia matkustajia: tarvitsemme confirmationin. Lopulta, muutaman jonotuksen jalkeen, meille kerrottiin, etta matkan vahvistaminen onnistuu aikaisintaan 4 tuntia ennen lahtoa. Jossakin vaiheessa Abdullah ja eras toinen tuttu vieras ilmaantuivat paikalle - perin kummallista. Lahdimme riksalla nettikahvilan kautta (toivoimme saavamme selkoa pilettisotkuun) hotellille. Lepasimme, pakkasimme - Jelena ehti viela dhobiwallaillakin - ja lahdimme hyvissa ajoin steissille.

Matkan vahvistaminen ei hoitunut enaa samassa paikassa kuin paivalla, silla se oli mennyt kiinni kahdelta. Meidat ohjattiin seuraavaan rakennukseen (allergisoiva Next building! Next building!), ticket box kuuteentoista. Sellaista ei loytynyt, joten kysyimme seuraavaksi Inquiries-pisteesta. "Go in that line," tiskin takana oleva mies sanoi ja osoitti tietokoneelle johtavaa jonoa. Jonotus olikin mukavaa: tuntui, ettei jono lyhentynyt lainkaan. Se vain leveni kun ihmiset yrittivat etuilla. Paasimme vihdoin koneelle ja saimme juuri paineltua tunnuslukumme, kun takana oleva mies jo painoi Lopeta-painiketta. No, ei siella mitaan uutta tietoa ollut. Kaannyimme taas Inquiries-miehen puoleen. Talla kerralla han kaski lahtea ensimmaisen raiteen varrelta loytyvaan room viiteentoista. Kaksi virkailijaa silmailivat netista tulostettuja lipuntynkiamme, allekirjoittivat toisen papereista. Toinen miehista sanoi, etta matkamme on nyt vahvistettu. Meille jai kolme tuntia luppoaikaa.

Lahdimme istumaan halliin, jossa monet jo nukkuivat. Kohtasimme muslimimiehen, joka lahestyi Niklasta jumalaisen sanoman kanssa. Han oli tullut hakemaan meita pimeasta. Kaannyttaja kertoi Niklakselle, miksi tulisi kaantya islaminuskoon. Heppu vastasi huonosti kysymyksiin tasa-arvosta. Hanen mielestaan esimerkiksi raiskaus on pohjimmiltaan viettelevien naisten huonon kaytoksen tulos. Entapa naisraiskaajat? Pitaisiko heidan varalta kieltaa miehilta t-paidat? Vastaus oli ei: naiset eivat pida miehia kiihottavina. Arsyttavan keskustelun jalkeen mies antoi meille kolme islamiin liittyvaa kirjaa. Tapasimme myos vanhan pariskunnan, jonka naisosapuoli halusi tulla haihimme ja kolme serkkupoikaa - Sonu, Kanki & Happy - jotka asuvat 60 kilometrin paassa Jammusta. He toivoivat kovasti, etta tulisimme joskus kaymaan. Sonu (22) naytti Niklakselle koulutodistuksiaan ja yritti opettaa intialaista korttipelia. Han antoi meille muistoksi kolikon Vaishno Devi -temppelista. Vaihdoimme yhteystiedot ja puhuimme niita naita, kunnes asemastaan ylpea sotilaskurppa tuli haatamaan pojat ulos ilman syyta. Hetken kuluttua pojat palasivat mukanaan kaksi metallista kolmivarista rannerengasta ja kaksi kynaa. Kynissa lukee: "FIRE. Talent is a flame. Genius is a fire." Paasimme vihdoin junaan ja selvisimme pienella jannityksella ja paikkojen vaihdolla. Kavi ilmi, ettei lippujamme oltukaan vahvistettu. Jelena herasi kesken yon vauvan harjoittamaan kidutukseen. Pikku hirvio nipisteli Jelenan jalkoja samalla, kun vanhemmat tuijottivat vieresta. Jelena joutui vaihtamaan paikkaa kuumalle ylapedille. Salamoi.

Seuraavana paivana matka taittui leppoisasti katsellen maisemia, lukien, syoden maukkaita ja edullisia safkoja. Jelena oli valilla tympaantynyt jatkuvaan tuijotukseen. Han katsoi ulos ikkunasta, etteivat tuijottajat nakisi naamaa, mutta sepa ei auttanut: ulkona roikkui kaksi paata, jotka kurkottivat junan ovesta pihalle ja tuijottivat Jelenan ikkunasta sisaan! Samaiset tuijottajat istuivat myohemmin Niklaksen viereen ja vertailivat hauiksiaan Niklaksen hauiksiin kun han ei katsonut. Mutta Niklaksellapa oli isommat. Petikumppaneina junassa olivat milloin patut, milloin yksinainen hiiri. Jelena sai satoja kutisevia hyonteisenpuremia kasiin ja jalkoihin. Pari naamaankin.

Bihariin ja Jharkhandiin tultaessa maisemaa varittavien okran ja vihrean rinnalle tulee naxaliitti-lippujen puna. Lansi-Bengalia lahestyttaessa palmuja ilmestyy maisemaan yha enemman ja enemman. Kun olemme jo Lansi-Bengalin osavaltion puolella, nousee junaan hijra. Hijra-alakastiin kuuluvat ihmiset edustavat kolmatta sukupuolta. Meidan tapaamamme hijra oli pukeutunut naisten vaatteisiin, mutta ulkonako oli maskuliininen. Hijroilla on kummallinen asema Intiassa: he ovat samanaikaisesti seka pyhia etta halveksuttuja. Hijra pyysi meilta rahaa, mutta emme antaneet hanen mielestaan tarpeeksi. Han alkoi taputtaa kasiaan ja polkea jalkaansa kiroten meidat. Sama toistui muutaman kerran kunnes korotimme rahasummaa. Sen jalkeen han siunasi meidat, kosketti setelilla jalkaansa ja huuliaan ja laittoi sen ylpeasti viuhkaksi sormien valiin.

Lopulta, 38,5 tunnin jalkeen, paasimme perille Kolkataan. Kauhea liikenne. Olimme likaisempia kuin koskaan ja vaatteet olivat liimautuneet ihoon kiinni. Hien mukana valui junasta tarttunutta ruskeaa likaa. Mukava hotelli loytyi onneksi helposti ja paasimme suihkuun (Niklas vaatteet paalla)! Hotellin respa on muuten esiintynyt kolmessa elokuvassa. Hotellihuoneessa on talla kertaa edesmennytta Patua ja hamahakki Hakkista mukavampi asukas: pieni lisko nimelta Kartio. Se syo otokat ja siksi myo tykataan siita. Hotellissa Jelena sai voidetta (Pantysonia) hyonteisenpuremiin. Lepailyn seka pussailun (sita ei ole soveliasta tehda julkisilla paikoilla, joihin juna tietysti kuuluu) jalkeen lahdimme taksilla keskustaan, jossa olemme viela tallakin hetkella. Kolkata on hyvin brittilaisen nakoinen paikka rakennuksia, poliisinunivormuja ja takseja myoten. Kavimme syomassa ja ostimme lentoliput Andamaaneille. Lahto on ylihuomenna! Kuukausi rantalomaa edessa, jipii. Huomenna malarialaake-, riippumatto- ja sandaaliostoksille.