Port Blair, Andaman Islands

Eilen siirryimme leffalavasteista travellerighettoon eli Kolkatan Sudder Streetille. Hotel Paragonista loytyi vapaa huone meille. Harrastettiin kulttuuririentoja Indian Museumissa, jonka pitaisi olla Intian vanhin museo (?). Museossa oli kuolleita irvistelevia elaimia, luurankoja, alkioita (myos ihmisen), hindu- ja buddhalaispatsaita, Intian heimokansojen esineita (Cultural Anthropology -osiossa, joka oli meidan molempien suosikki) ja otokoita. Saatiin selville, etta edesmennyt Patu oli common cockroach. Hyi! Eipa tiedetty, etta torakka osaa lentaa. Perin kummallista ja ennen kaikkea vastenmielista. Museon jalkeen tapasimme luihun tyypin, jonka kaveri opetti meille bengalia ja yritti kovasti kaupata jos jonkinlaista huumausainetta. Kadulla juttelemaan tuli myos vanhahko mies, joka oli asunut vuoden Ruotsissa ja soittanut siella viulua orkesterissa. Jelena pratade svenska med honom.

Illalla Jelenalle ostettiin anti-stare kit eli salwar kameez -puku ja mukavat sandaalit. Rusketus ja tummat hiukset viela puuttuu. Shoppailun jalkeen ravitsemusliikkeeseen, jossa massattiin malai koftaa ja malai kormaa, riisia ja mango + rose lassia. Jalkiruoaksi napattiin viela paanit. Paan on banaaninlehteen (?) kaaritty betelpahkinaherkku, sweet ja tobacco -vaihtoehdot. Let it ooooooze!

Tanaan jatettiin taaksemme islamisti- ja kommunistimilitantit, edessa olivat millin tantut ja muut rantarekvisiitat! Eli Andamaanit. Lentokentalla Kolkatassa nauratti kun turvamies kavi metallinpaljastimella lapi ruotsalaisen hipin paalaelle kasaamaa jattimaista takkukekoa. Sinne ois kylla mahtunut parikin pyssykkaa. "What's the use of that hair?", kysyi samainen turvamies Niklakselta.

Nyt ollaan siis perilla Port Blairissa. Port Blair on suunnilleen Jyvaskylan kokoinen pikkukaupunki. Melkoinen kontrasti Kolkataan nahden. Hiljaista, vaatimatonta ja niin kaunista. Meri! Palmuja! Kookospahkinoita! Merilehmia ja delfiineja! Postikorttimaisemat. Azad Lodgemme vastaanottoaulassa lukee Be Gentle. Se kuvaa aika hyvin paikallista menoa. Lentokoneessa oli yllattavan paljon valkoisia, ehka tusina. Olemme tormanneet jo saksalaisiin Judithiin ja Caspariin seka uusiseelantilaisiin snorkkelin metsastajiin.

Mutta! Miksi ihmeessa me istutaan taalla sisalla tietokoneen aaressa vaikka ollaan tultu Paratiisiin? Niinpa, me mennaan nyt. Ylihuomenna lahdetaan lautalla Neil tai Havelock Islandille. Siella ei internetit ja muut vempaimet toimi, joten meista ei tule kuulumaan hetkeen. Tarkoituksena on pysya taalla saarilla 45 paivaa loikoillen riippumatossa ja snorklaillen turkoosissa vedessa. Heihei!