lauantai 17. huhtikuuta 2010

Luolia ja luoteja

Jammua kutsutaan joskus nimella City of Temples. Valtavaesto on hindulaisia ja hindutemppeleita on miltei joka kadulla. Moskeijoitakin toki loytyy, ja ne saattavat jopa olla mandirin eli hindutemppelin kyljessa. Kaupungin perustaja Raja Jambu Lochan olisi varmasti ylpea suvaitsevaisista nykyasukkaista, jotka jatkavat sita, mika Lochania paikassa alunperin kiehtoi. Metsastysretkellaan Tawi-joen rannalla Lochan nimittain naki tiikerin ja vuohen, jotka istuivat vieri vieren ja joivat vetta joesta. Tasta allistyneena han paatti rakennuttaa joen varrelle kaupungin, Jammun.

Eilen kavimme Gupawala Mandirissa. Gupawala on luonnonvoimin syntynyt tunnelikompleksi, jossa on Shivalle ja Krishnalle (Vishnun 8. avataralle, Rakkauden Ruhtinaalle) pyhitettyja luolia. Saimme kiertueelle vapaaehtoisen oppaan, herra Guptan. Herra Gupta on vastavalmistunut lakimies. Luolat kannatti nahda, mutta olimme odottaneet jotakin hengellisempaa. Tahanastiset temppelit ovat tihkuneet kitschia. Ostimme Niklakselle rudraksha-helmet. 109 helmea ovat muistutus Shivan kyyneleista. Kyyneleet valuivat kuumina Shivan silmista, kun han vihdoin avasi ne monen vuoden mietiskelyn jalkeen. Kyyneleet tippuivat maahan ja niista kasvoi rudrakshapuita. Sanotaan, etta helmilla on terveyttava, voimistava ja rohkaiseva vaikutus. Jelenalle ostettiin CD-levyllinen uskonnollista musiikkia. Levy ei ole viela paljastanut sisaltoaan, mutta arvelemme, etta se on melko muikea.

Herra Gupta antoi meille mopokyydin Residence Roadille. Se oli hauskaa ja myos toyssykoyhempaa kuin mita olimme ajatelleet. Cyber cafessa nettiyhteys ei meinannut toimia, mutta saimme selville, etta on pieni mahdollisuus paasta huomenna Kolkataan lahtevaan junaan. Eilisessa laskennassa olimme varasijoilla 2 ja 3. Viikko sitten tilanne oli viela 52/53. Lahdimme kiertotieta pitkin takaisin hotellille. Jelena nukkui ja Niklas luki Joutavuuksien jumalaa. Katsoimme yhdessa hieman TV:ta ja se olikin pitkasta aikaa virkistavaa vaihtelua. Toosasta nakyy myos satelliittikanavia, jotka mainostavat vaalentavia voiteita hindiksi. Naisille ja miehille on tietenkin eri tuotteet.

Illalla kavimme syomassa vegeravintolassa: paneer tomatoes, paneer masala, basmatiriisia ja parantha-leipaa. Tuumittiin, etta onpa kadulla ihanan rauhallista (meteli ja liikenne vastasivat ehka Helsingin keskustan ruuhka-aikaa). Ravintolassa oli kaksi kylttia: NO SMOKING ja NO DRINKING ALCOHOL. Teorisoimme puhtaudesta ja siihen liittyvasta uskonnollisuudesta: ymparilla on likaista, mutta omasta kehosta ja mielenrauhasta pidetaan hyvaa huolta. Oma temppeli on pidettava puhtaana, ettei maailma kaadu paalle. Niklas mietti, etta Suomessa ympariston ja yksilon valinen suhde on monesti painvastainen. Metsat ja jarvet ovat puhtaita, mutta ainakin Niklas itse kulkee raasyissa ja "desinfioi" elimistonsa alkoholilla. (Taalla ei tosin ole tullut otettua tipan tippaa.)

Maittavan aterian jalkeen ostimme kioskista Limca-juomaa ja lahdimme tekemaan tuttavuutta hotellihuoneessa asuvan iso otokan kanssa. Sen koti on seinan kolossa. Koti muistuttaa Tom & Jerry -animaatiosta tutun Jerryn kotikoloa. Jelena olisi tukkinut kolon vessapaperilla, mutta Niklaksen mielesta otokan taytyi saada saalistaa oisin. Niklas antoi otokalle nimeksi Patu. Luulimme ensin, etta Patu on maakiitaja eika mikaan ilmaporriainen. Mutta mita viela: sen siivet kantoivat ja alkoi ankara metsastys. Emme nimittain halunneet kolmatta pyoraa sankyymme. Lentokyky koitui Patun kohtaloksi. Patu lensi pain myrkytettya hyonteisverkkoamme ja kuoli.

Tanaan soimme aamiaista samassa paikassa kuin eilen illallista. Luimme paikallisesta lehdesta, etta Srinagarissa oli ollut keskiviikkona pakistanilaisten muslimimilitanttien jarjestama ampumavalikohtaus, jossa oli kuollut kaksi siviilia. Neljas isku Srinagarissa viikon sisalla! Emmeka olleet tienneet tasta mitaan. Ravintolan pitaja, 29-vuotias hindumies, tuli poytaamme istumaan - olimmehan jo vanhoja tuttuja. Han naytti meille valokuvia lomistaan Ladakhissa ja Mumbaissa.

Jelenaa alkoi oksettaa aamupalan jalkeen. Menimme takaisin hotellille parantelemaan tautia. Niklas oli dhobi-wallah eli pyykkarimies. Tanaan on siis huilipaiva. Nyt Niklas lahtee tekemaan limonaatikauppoja ja hellimaan karhun tytarta.

2 kommenttia:

  1. Joo, pusinesta pusinestahan sitä Oulussa keskellä viikkoa :)
    Toivottavasti saatta liput Kolkatan junaan ja Jelelta oksennusoireet pois. Voi muuten tulla melkoisen extreemiä tuosta junamatkasta. Onko teille luvassa liput ilmastoinnin kanssa vai ilman?
    Muuten, olisi mukava tietää, mitä gurumme Niklas sanoi PressTV:ssä viestinään kaikille maailman kansoille?
    Muutenkin nuo idän ja lännen, tai ehkä paremminkin Intian ja Euroopan, kulttuuri- ja filosofiset erot vaikuttavat sitä kiehtovammilta, mitä pidemmälle perehtymisenne sikäläiseen elämään etenee. On se hyvä, että tämä blogi on olemassa! Kaikkea ei millään muistaisi eikä voisi näin elävästi kertoa matkan jälkeen.
    Hyvää matkaa Kolkataan!

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista!

    Puhtaus-teoria kuulostaa ihan järkeenkäyvältä.

    Ammuskelu hieman pelottaa, mutta uskotaan, että siellä sitä ei edes huomaa. Nk. punaisen käytävän alueella toimivat maolaiskapinalliset naxaliitit hyökkäilevät kuulemma viikoittain varsinkin syrjäisissä kylissä. Punainen käytävä muodostuu Itä- ja Keski-Intian osavaltioista, jossa esim Kolkata on. Mutta te varmasti tiedätte paremmin :)

    Kurjaa, että Jelena on nyt oksennustaudissa. Tavallaan on kuitenkin parempi olla vuorotellen sairaana niin toinen voi aina palvella.

    Aika näyttää, miten sekaisin maailma vielä menee Islannin tuhkan takia. Seppo pääsi Latviasta pirssillä kun oli nopea. Nyt alkavat kaikki kyydit Euroopassa olla ylibuukattuja. Valtamerten takaa kotiutuminen onkin sitten eri juttu!

    VastaaPoista