Srinagar, Kashmir Valley

Salaam aleikum!

Olemme Kashmirin laaksossa kaupungissa nimelta Srinagar. Tulimme tanne toissapaivana Delhista Jammun kautta. Tapasimme Delhissa Gulzar-nimisen miekkosen, joka omistaa pari asuntolaivaa Dal-jarvella. Alkuperaisen suunnitelman mukaan tanaan olisi pitanyt saapua Agraan ja menna pallistelemaan (heh) Taj Mahalia. Junaliputkin oli jo ostettu. Miten siis tanne on paadytty?

No, saavuimme Delhiin Indira Gandhin lentokentalle tiistaina kuudelta aamulla. Oltiin hyvin vasyneita pitkan lennon jalkeen vaikka saatiinkin paremmat paikat koneeseen valilla Lontoo-Delhi. Tavalliset paikat oli ylibuukattu. Prepaid-taksi loytyi helposti ja hotellilla oltiin parin tunnin paasta. Vietettiin paiva nukkuen ja iltapaivalla lahdettiin etsimaan ruokapaikkaa Main Bazaarilta, jossa tapasimme taman edella mainitun kashmirilaisen Gulzar-ukkelin. Aluksi suhtauduimme haneen hyvin epailevaisesti, sanoohan Lonely Planetkin, etta puheliaisiin intialaisiin miekkosiin ei ole syyta luottaa. Tama mies osoittautui kuitenkin rehelliseksi, vaikka kauppasikin meille asuntolaivamajoitusta Kashmirissa. Gulzar vei meidat illalla Delhin Nizamuddiniin, jossa sijaitsevat Delhin kuninkaan Nizamuddinin ja hanen palvelijansa haudat. Otimme osaa sufien seremoniaan johon olennaisena osana kuuluivat qawwali-laulut. Maistettiin myos paikallista jelabi-makeista. Meidan vieressa kuninkaan palvelijan haudalla ristikon takana karjui sairas nainen, joka anoi terveytta Allahilta. Seremonian jalkeen kavaisimme Gulzarin kampilla, jossa han naytti meille kuvia mm. saksalaisesta tyttoystavastaan ja Kashmirista. Gulzarin keskeisiin puheenaiheisiin kuuluvat kaikkien ihmisten "oneness" ja karma: me ollaan kuulemma tehty hyvia tekoja edellisessa elamassa. Sen nakee silmista. Gulzar sai ylipuhuttua meidat lahtemaan Kashmiriin, pidammehan imartelusta ja kehuista.

Delhissa meita tuijotettiin jatkuvasti, erityisesti Niklaksen hiuksia ja turbaania seka Jelenan lavistysta. Ihmiset ovat paljon tuttavallisempia kuin Suomessa, kyselevat kuulumisia ja hymyilevat. Miehet kavelevat usein kasi kadessa. Silla ei kuitenkaan ole mitaan tekemista homoseksuaalisuuden kanssa, se on kiellettya.

Seuraavana paivana kaytiin Jama masjidissa, Intian suurimmassa moskeijassa, jonka lattiat olivat polttavan kuumat. Jelena kehitti itselleen virtsatientulehduksen, mutta laakkeet olivat helposti saatavilla ja auttoivat tunnin sisalla. Illalla lahdettiin bussiasemaa kohti. Kavi kuitenkin niin, etta oltiin tunti myohassa, mutta eipa se mitaan: meidat kyyditettiin toisen yhtion bussiin. Ennen bussimatkaa naimme myos ensimmaiset hijrat. Bussimatka sujui rattoisasti sleeper-bussissa. Meilla oli siis oma sanky, josta oli mukava tahyilla maisemia. Valilla pysahdyttiin vessaan ja ruokailemaan. Moottorin hypnoottinen hurina ja avoimesta ikkunasta tulviva kashmirinvuohen karvan pehmea ja lammin – valilla myos haiseva – ilma tuudittivat meidat uneen. Aamulla nahtiin kun aurinko nousi Himalaja-vuoriston takaa ja miehet joen varrella tekivat aurinkotervehdysta ja jumppasivat tekemalla polkupyoraliiketta. Jammussa vaihdettiin maasturiin, jossa oli meidan lisaksi 7 muslimimiesta. Kukaan ei tuntenut toisiaan etukateen, mutta juttua riitti. Meilta kyseltiin matkan aikana monia kysymyksia, mm. Paljonko laakari tienaa Suomessa? Mista bensa tuodaan Suomeen? Miksi ette syo lihaa? Onko Suomessa kastijarjestelma? Paljonko saatte palkkaa kun valmistutte? Niklasta pelotti vahan autossa, silla vuoristotiet olivat mutkittelevia ja pudotus rotkoon monta sataa metria. Matkalla nahtiin pari katolleen ajanutta rekkaa, yksi oli suistunut rotkoonkin. Hurjaa menoa siis. Asiaa ei auttanut se, etta meidan kuski ei ollut mikaan sunnuntaiautoilija. Jelenan reppu putosi yhdessa kurvissa auton katolta. Teiden varsilla oli pienia apinoita hengailemassa ja monilla niista oli banaanit kadessa - mita helvettia? Ihan kuin sarjakuvasta tai lasten piirretysta. Myos armeijan ukkeleita oli teiden varsilla tiheasti. Talla alueella oli levottomuuksia viimeksi kesalla 2008. Nyt on kuitenkin turvallisempaa.

Matka Delhista Srinagariin kesti 21 tuntia. Perilla Srinagarissa soudeltiin meidan majapaikkaan pienella shikara-veneella, joka tuntui juuri ja juuri pysyvan pinnalla. Laiva on erittain viihtyisa ja hintaan kuuluu myos ruoka kolme kertaa paivassa. Niklas tuli sairaaksi: kuumetta, ripulia ja oksennusta. Nam nam. Nyt tilanne on kuitenkin parempi. Ollaan 1730 metrin korkeudella, ehka sairaus johtuu osittain korkeuserosta. Paikalliset ovat erittain ystavallisia Delhiin verrattuna. Erityisesti apteekin laakari, jolta Jelena osti kuutta eri laaketta Niklakselle.
Ruoka on ollut loistavaa, ollaan syoty mm. itsetehtya vuohenjuustoa tomaattikastikkeessa, dahlia, palak paneeria , kashmirilaista leipaa, pop cornin makuisia pakora-pulleroita seka tietenkin chaita ja kawa-teeta.

Srinagarissa pysytaan nyt viikko. Taman jalkeen suunnitelmissa on menna takaisin Jammuun ja sielta junalla Kolkataan (60 tuntia). Kolkatasta sitten lento tai laiva Andamaaneille. Saa nahda onnistuuko. No worry, chicken curry.