Nishat Bagh ja Akhoonin perhe

Taalla ollaan edelleen, Srinagarissa. Niklaksen vointi heikkeni yon aikana, joten paatettiin ettei viela ole hyva matkustaa. Niklas jai paivaksi hotellille Mirinda-pullon, laakkeiden ja Arundhati Royn kirjan kanssa, Jelena eli mina lahti syomaan ja kylailemaan Nishat Bagh -mogulipuutarhassa.

Aluksi soin 100 % pure vegetarian -ravintolassa (hyvvaa oli) ja sen jalkeen lahdin riksakyydilla korottelemaan puutarhaa kohti. Tie kulki jarven rantaa pitkin koko 5 km:n matkan, joten nakymat olivat hyvat. Matkalla oli paljon kalastajia, lampaita ja hanhia. Puutarha oli kaunis ja hyvin hoidettu eika paasymaksukaan ollut paata huimaava (n. 10 senttia). Chinar-puiden alla kavin keskustelun kristinuskon ja islamin eroista vanhan sufimiehen kanssa. Mies ihmetteli sita, etta kaikki luterilaiset eivat rukoile joka paiva. Keskustelun jalkeen nuoret paikalliset herrasmiehet kuvasivat minua. Piti poseerata jokaisen kanssa erikseen. Kostoksi otin myos heista kuvan. Kun pojat lahtivat toiseen suuntaan, sain jalleen uutta seuraa: lauman lapsia! Nama lapset osoittautuivat onneksi mukaviksi ja opettivat minulle vahan kashmiria (ruoka=khana). Tytot puhuivat erittain hyvaa englantia ja lisaksi viela urdua ja kashmiria, pojat sen sijaan eivat osanneet englantia vaikka olivat samasta perheesta kuin tytot. Siina lasten kanssa istuessani paikalle tuli muutama musliminainen. He kyselivat miksi olen yksin ja pyysivat mukaansa heidan kotiinsa. Otin tarjouksen vastaan ja lahdimme kavelemaan puutarhan takana sijaitsevaa taloa kohti. Talossa oli paikalla nelja sisarta (20-30 v.), aiti, tati ja isoisa. Soimme yhdessa lounasta kasin kuten taalla on tapana. Ruoka oli viela mausteisempaa kuin ravintoloissa, mutta hyvaa. Pinaattia, riisia, lihaa ja jotakin vihreaa kasvista, jota en tunnistanut. Lihansyonti on Kashmirissa hyvin yleista. Eras paikallinen sanoikin, etta 99 % ruoasta on lihaa. Tanne siis te kaikki lihanhimoiset kinkunmassaajat. Ruoan jalkeen juttelimme Suomesta, avioliitosta, koulutuksesta, matkustamisesta jne. Vanha aiti kutoi lankaa rukin tapaisella vehkeella. Tytot selittivat etta kyseisesta langasta tehdaan pashminahuiveja. Perhe omistaa Sky Biz -nimisen nettipaikan Dal Gatella. Paikka oli mainitty myos Lonely Planetissa, joka minulla oli mukanani (tietysti, enhan mene minnekaan ilman sita...). He pyysivat kaymaan uudestaan koska tahansa. Sain heidan osoitteensa ja itse annoin sahkopostiosoitteeni. He katselivat kameraani ja pyysivat, etta seuraavalla kerralla tuon Suomesta heille samanlaisen ostettavaksi. Taalta ei kuulemma saa hyvia kameroita. Ajateltiin myohemmin Niklaksen kanssa, etta ehka voitaisiin kerata rahaa ja lahettaa heille vastaava kamera. Lahdin talosta yhdessa Shanziyan (yksi tyttarista, en osaa kirjoittaa nimea oikein) kanssa. Han opettaa urdun- ja kashmirinkielta Srinagarin keskustassa. Shanziya antoi viela puhelinnumeronsa silta varalta, jos meilla on ongelmia tai jotakin kysyttavaa. Oli mukavaa viettaa paiva vaihteeksi naisten kanssa ja paasta tekemaan osallistuvaa havainnointia (hah!). Kaikki kauppojen myyjat, riksakuskit ym. ovat miehia eivatka naiset juuri liiku ilman aviomiehiaan tai sukulaisiaan. Minulle ei olla puhuttu yhta paljon kuin Niklakselle. Ollaan mietitty, etta ehka toisen miehen tyttoystavalle tai vaimolle puhumista pidetaan epakohteliaana. Jos joku tietaa paremman selityksen, voi kertoa :)

Ennen hotellille paluuta kavin viela tassa samaisessa nettipaikassa jossa olemme nytkin. Yritin julkaista tata samaa tekstia, mutta viimeisen lauseen kohdalla tuli sahkokatko ja kaikki katosi. Sahkokatkoja on taalla joka paiva.

Illalla Niklas voi taas paremmin, joten kavimme hakemassa pussillisen hedelmia: meloni, banaaneita ja mandariineja. Sen jalkeen hierottiin viela huivikauppoja. Kaupankaynti onkin hauskaa taalla. Meidat istutettiin penkille ja saimme teekupit kateen samalla kun kauppias esitteli tarjolla olevia huivivaihtoehtoja. Nelja sopivaa loytyi ja sitten alkoi hinnasta neuvottelu ja tinkiminen. Maksettiin varmasti ylihintaa, mutta kaikki olivat kuitenkin tyytyvaisia lopputulokseen ja sehan on paaasia. Saatiin hienoimmat huivit mita on koskaan nahty ja huomattavasti halvemmalla kuin Suomessa. Jee! Hotellilla pidetaan sitten hedelmabileet ja aamulla yritetaan jalleen lahtoa Jammuun jammailemaan.