keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Jammu




Jammuun lahtemista edeltavana yona (eli toissapaivana) ei nukuttu, vaan kuvattiin XXL-hamahakkien hassimista. Herasimme kello viidelta heratyskelloon ja kummastalimme kummitusmaisia aamurukouksia. Hedelma-aamupalan jalkeen lahdimme riksalla Tourist Taxi Stand 1:en ja loysimme heti kuskin, joka veisi meidat Jammuun. Tai paremminkin: han loysi meidat. Sovimme hinnasta (400 rupsua per paa) ja lahdimme metsastamaan kolmatta matkustajaa. Se olikin hauska operaatio: kuljettaja kruisaili kaupungilla ja kyseli vakijoukoilta ovatko he lahdossa Jammuun. Naimme paljon kulkukoiria, joista osa oli viela kapertyneena keralle. Ne kasvoivat asfaltista kuin kurpitsat kasvimaalla. Tiistaina puhuimme, etta Srinagarissa koirat ja ihmiset vaikuttavat elavan rinnakkain sulassa sovussa. Ihmiset eivat kiinnita huomiota koiriin eivatka koirat kiinnita huomiota ihmisiin, vaan molemmat elavat omassa kuplamaailmassaan. Paivalla ihmiset ovat aanessa, mutta yolla aanimaiseman valtaavat koirat ulvonnallaan.

Lopulta loysimme kolmannen ja neljannenkin matkustajan, ja loppuen lopuksi Tata-maasturissa tatitti 8 ihmista. Bensa-asemalla meita pyydettiin maksamaan - kolmesta paikasta kuten sovittu?! Niklas suuttui kuskille taman kolttosesta. Karmaan vetoaminen auttoi: teetauolla soitettiin kuskin kaverille, jonka kanssa Niklaskin sai jutella. Kaveri ei heti kuuntellut, vaan yritti tarjota houseboat-majoitusta Dal-jarvelta, heh heh. Joka tapauksessa riita ratkesi ja sovimme, etta kyseessa oli vaarinymmarrys. (Kuljettaja ei nimittain puhunut kovin hyvaa englantia.) Saimme takaisin puolet menetetyista masseista, paiskasimme katta ja joimme kuskin tarjoamat chait. Taukopaikan pitaja jutteli kanssamme mukavia ja antoi Jelenalle puhelinnumeronsa silta varalta, etta tulisimme joskus takaisin ja yopyisimme hanen Moon Light -hotellissaan. Kaveri muistutti hieman Casablancan paahenkiloa Rickia. (Aiemmin olimme miettineet, etta edessamme istuva tiibetilaisen nakoinen mies muistuttaa Kevin Spacey'a ja kuljettaja Pierce Brosnania elokuvasta The Matador. Tatako se Bollywood on?) Teenautinnon jalkeen meita lahestyi mies, joka oli erityisen kiinnostunut Niklaksen lockseista. "Very nice," han tokaisi ja sormeili patukoita. Sitten han nosti Niklaksen kasia, laittoi omansa Niklaksen ymparille ja puristeli kuin Heimlich konsanaan.

Noin puolessavalissa Srinagar-Jammu-tieta on Titanic Viewpoint. Siella tulee pienelle ihmiselle karpasen kakka -fiilis. Ja se se vasta onkin hyva fiilis, kun paasee tahyilemaan maailmaa sen katolta. Lahella nakoalapaikkaa meidat pysaytettiin passintarkastukseen. Kasuaalisti pukeutunut virkailija tarkasti paperimme, kyseli meilta perusjuttuja ja rapsaisi valokuvan Jelenasta kannykkakamerallaan. Han ihmetteli Jelenan lavistysta. Paasimme jatkamaan matkaa hyvilla mielin. Kohta saavuimmekin jo Kashmirista Jammuun johtavan pitkan tunnelin luo. Tunneli on ilmeisesti perinteinen pommituskohde, ja sen kylla aisti! Taalla Area 51 -tunnelma saavutti kliimaksinsa: kyltit kielsivat kuvaamasta, sankat sotilasjoukot marssivat vasemmalla ja oikealla, panssarivaunujen piiput osoittivat tunnelin suulle...

Pienia kuumotuksia lukuun ottamatta mahtava matka! Tie Srinagarista Jammuun johtaa seitsemantoista vuoren halki, joten siitakin nakokulmasta oikein gorge-ous eli rotkoisa kokemus. Naimme paljon nomadeja, jotka vaelsivat vuohien, vesipuhvelien, hevosten ja lampaitten kanssa. Matkalukemisena meilla oli tiehallituksen (BRO=Border Roads Organisation) tien varrelle pystyttamia usein huvittavia kyltteja, jotka muistuttavat vauhdin vaaroista. Tassa muutama esimerkki:

BRO

TORTOISE

ALSO WON

THE RACE


BRO

DON'T BE SILLY

IN THE HILLY


BRO

BE GENTLE

ON MY CURVES


Etelammas tultaessa arabiaakkosto harvinaistuu ja hindimerkit yleistyvat. Huomattava osa kirjoitetusta on myos vodafoneveedaa. Intianenglannilla eli inglishilla on tyystin erilainen kielioppi ja kirjoitusasu kuin emokielellaan.

Saavuimme Jammuun noin neljalta iltapaivalla, matkaan meni siis kahdeksan tuntia. Emme olleet varanneet hotellia. Ulkona oli paalle 40 celsiusta ja ajatus majapaikan etsimisesta rinkat selassa tuntui tukalalta. Onneksi kuljettajamme oli ystavallinen ja lupasi kyydittaa meita ilmaiseksi, kunnes loytaisimme sopivan hotellin. Hotellit olivat toinen toistaan fiinimpia eika budjettihaarukkamme saanut niista otetta. Oli tyydyttava non-ac-vaihtoehtoon, eli huoneeseen, jossa ei ole ilmastointia. Heti tarppasi kun vaatimukset vahenivat. Huone oli siisti ja lamminta vetta virtasi, mutta paatimme kuitenkin vaihtaa paikkaa seuraavana paivana suolaisen hinnan vuoksi.

Tama kaikki siis eilen. Tanaan hilasimme itsemme halvempaan hotelliin, Green View'iin. Yo maksaa vain 250 rupiaa eli rapiat 4 eunukkia. Soimme aamiaista Jewel's-nimisessa lankkaripaikassa, jossa voi parannella koti-ikavaa. Limonaatien ja lassien piristamina lahdimme riksalla Aquarium-Cum-Awareness Centreen (!). Sisaan kaytiin karpin suun kautta. Torsosta eli sisalta loytyi monta sailiota taynna eksoottisia fisuja ja opetustauluja, joissa neuvottiin mm., miten pukeutua kalanbongausreissua varten ja miten valmistaa kalaruoka. Tauluista loytyi myos hyodyllinen sanahaarukka:

Food

Income

Sport

Hobby

Peremmalla oli mausoleumi, jossa lepasi purkitettuna jos jonkinlaista frutti di marea, mm. Hyla-sammakko, joka on meille suomalaisille tunnettu maitoomme antamastaan mausta. Ulostauduimme karpin pyrston sivulta. Ulkona meita odotti ennenkokematon paahde: 45C ei liene liioiteltu lukema. Jammu on 300 metrin korkeudella (vrt. Srinagar, 1740 m).

Seuraavaksi kavimme Bahu Fortissa, mutta emme sen yhteydessa sijaitsevassa Kali-temppelissa (valttamattomat shortsit olivat esteena). Linnakkeen pihassa oli paljon apinoita, jotka vaanivat jaateloitamme ja joivat vetta ihmisille suunnitelluista vesihanoista. Hupaisaa sakkia! Tapasimme sikhipojan, joka halusi Linkin Parkin manageriksi ja kutsui meidat kylaan. Kavimme puutarhassa, josta oli hienot nakymat Jammun kaupunkiin. Puutarha oli kaunis ja romanttinen. Meita kuvattiin kovasti ("snap") ja jopa ikatoverimme puhuttelivat siriksi ja madameksi. Valilla tulee sellainen olo kuin olisi siirtomaaherra (yok). Lapsetkin seuraavat perassa kuin opetuslapset. Khakihousut vain puuttuvat...

6 kommenttia:

  1. onko apinat heitelly kakkaa?
    kiva lueskella seikkailuista! jatkakaa samaa rataa!
    me kilistellään täällä rasmuksen kämpillä teille!
    peace
    t.arsi,lissu,rasse,salli

    VastaaPoista
  2. ei viela, ikava kylla. sita odotellessa harjoitellaan vastahyokkaysta varten kakkaamalla useita kertoja paivassa.

    VastaaPoista
  3. Hienosti tuntuu matka sujuvan! On tosi mukava lukea teidän kertomusta ja saada välillä kunnon naurut.
    Oletteko katsoneet netistä Euroopan uutisia? Islannissa purkautui ja purkautuu edelleen tulivuori, jonka laavatuhka estää tänä viikonloppuna lentoliikenteen koko Pohjois-Euroopassa. Minäkin jouduin eilen tulemaan Oulusta kotiin junalla lentokoneen sijasta tulivuoren takia :) Laavtuhka on korkealla ilmakehässä ja kuulemma saattaa tukkia lentokoneen moottorin. Maasta käsin taivas näyttää ihan normaalilta.
    Mukavaa matkaa Jammusta eteenpäin!

    VastaaPoista
  4. Cyber cafen pitaja kertoi Islannista. Hurja juttu. Ihmeellista etta tuhka lentaa niin kauas. Mita Oulussa? Oikeinko pusinesta kun lentaa aioit?

    Matka sujuu hyvin. Huomenna lahdemmekin jo Kolkataan, mikali mahdumme junaan. Eilen olimme varasijoilla 2 ja 3 (viikko sitten tilanne oli 52/53). Varasijatiedot ovat katsottavissa vain viikon ajan, joten tanaan ei pysty enaa tarkistamaan tilannetta. Onneksi juna lahtee vasta 22:45, niin ehdimme sitten asemalla tsekkia sitsyeissonin.

    VastaaPoista